Aurinko paistoi ja lämmitti oikein huolella ja kadut elävöityivät kävelijöistä sekä pyöräilijöistä. Tasapuolisesti myös autoilijoista. Ihmiset ottivat aurinkoa ja hurjimmat kävivät jo järvessäkin pulahtamassa.
Olin iloinen.
Ei voinut olla parempaa päivää istua iltaa puistossa kavereiden kanssa, kun säät olivat mitä mainioimmat ja muutkin ihmiset olivat kokoontuneet vilteille paikan päälle.
Suuri ihmismäärä on tuonut minulle aina ilontunnetta ja hyvää mieltä. Varsinkin kun kaupungissa on puitteita - jotka niitä ihmisiä houkuttelee, vedet ja vihreys on ehdottomat valttimme ja kilpailuetumme.
Kaveriporukassa päästiin loppuvaiheessa aika syvälliseenkin keskusteluun - joka oli oikeastaan minulle aika merkittävää ja huojentavaa, sillä olen samojen asioiden kanssa kipuillut Hämeenlinnassa jo viimeisen vuoden.
Ihmisenä rakastan todella paljon muita ihmisiä ja mitä enemmän on väkeä liikkeellä, sen paremmalta minusta tuntuu. Siksi esimerkiksi markkinapäivät on paras kuukausittainen juttu, unohtamatta niitä festareiden ja Kantolan tapahtumien tuomia turisteja, jotka täyttävät kaupunkimme kadut ja terassit.
Koen silloin todella olevani Hämeenlinnalainen ja kuuluvani tähän kaupunkiin.
Mutta samaan aikaan hyvin usein on tunne - että vaikka ympärillä on kauheasti ihmisiä ja joka kolmannelle huikkaa morot, niin silti on kauhean yksin.
En siis ollutkaan yksin näiden ajatuksien kanssa ja huomasimme, että tässä on myös suuri riski eristäytyä ja pudota kelkasta. Niin ei saisi tapahtua.
Suurin osa ystävistä jotka jakavat samanlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, on muuttanut koulun jälkeen isompiin kaupunkeihin uusien haasteiden pariin.
Silloin huomaa että ainoa kunnon yhdistävä tekijä olikin vain se koulu - joka sijaitsi samalla paikkakunnalla. Toki näihin ystäviin tulee pidettyä päivittäin yhteyttä, mutta ei heistä saa lenkki- tai uimaseuraa tai kaveria istua iltaa puistossa tai torilla, ovathan he ihan toisessa kaupungissa.
Samankaltaisia - saman arvomaailman sekä yhteneväisten mielipiteiden omaavia ihmisiä on nykyajan somemaailman vuoksi jotenkin tavattoman vaikea löytää livenä, mikä harmittaa minua ihan valtavasti.
Olisi kiva löytää ihmisiä enemmänkin, joihin luottaa ja joiden puoleen kääntyä kun kotona seinät kaatuu, parisuhde tökkii tai töiden stressi tulee jo aamupahoinvointina kotiin.
Antoisan keskustelun pohjalta päädyttiin myös aika yksiselitteisesti ajatukseen, että kaupungin pitäisi jotenkin pyrkiä enemmän pitämään nuoria kaupungissa.
Rakentamaan sen vahvuuksista ehdottomia kilpailuetuja.
Meillä on tunnin yhteys Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen joten voidaanko me koittaa palvella nuoria yhä enemmän siihen ajatukseen - että halu asua Hämeenlinnassa on voimakas myös opintojen tai työpaikan sijaitessa muualla.
Kartoittaa nuorilta, että mitä kaupunki voisi tehdä sen eteen, että täällä on palava halu asua ja elää?
Meillä on pienen kaupungin syke ja vilinä ja kaikki tuntee valmiiksi toisensa, mutta miten muuttavat ja uudet kaupunkilaiset pääsevät sinuiksi toisiinsa?
Olisin ilomielin tervehtimässä jokaista tänne muuttavaa oman ikäistä ihmistä, mutta mistä saan sen tiedon ja mahdollisuuden tutustua ihmisiin?
On niin helppo piiloutua sinne puhelimen taakse ja olla kytköksissä ihan lukemattomaan määrään ihmisiä, niin siinä nopeasti unohtuu tarve oikeille lähikontakteille - joka ajaa lopulta myös olemattomiin tapaamisiin ja tapahtumiin.
Se - miten me olemme potentiaalinen paikka elää nuorille myös tulevaisuudessa vaatii kuitenkin huomattavasti tekoja.
Vaaliteemoinani oli mm. joukkoliikenne, peruspalvelut sekä kehitys. Meidän on pakko uudistaa kaupunkia - pakko rakentaa uutta, tiivistyä ja löytää urbaania fiilistä tänne, jotta tänne saadaan asukkaita tulevaisuudessakin.
Meidän on pakko rakentaa uusia bussilinjoja ja tehdä niistä runkomaisia, jotka tavoittaa myös pitäjät (nuoriso pääsee pitäjistä harrastuksiin myös kantakaupunkiin että takaisin pitää asumistyytyväisyyden korkeana eikä halua muuttaa isoon kaupunkiin niin herkästi synny).
Meidän on pakko kaavoittaa entistä tehokkaammin ja rakentaa kaupunkiympäristöä entistä mielenkiintoisemmaksi.
Hämeenlinna on toki kaupunkina ihana nytkin, mutta ei se houkuttele tänne hirveämmin muuttamaan. Samaan aikaan kun keskusta kuolee - ihmiset riitelee ja nälvii sosiaalisessa mediassa toisiaan ja kaikenlainen yhteinen tekeminen, kuten tapahtumat, loistavat kirkkaasti poissaolollaan, ei todellakaan tee meistä houkuttelevaa vaihtoehtoa yhdellekään nuorelle. Jos koulupaikka napsahtaa HAMK:sta, niin moni on valmis tulemaan Tampereelta päivittäin autolla. Se on vääränlainen asetelma - eikä niin pidä käydä.
Tarvitaan täyskäännöstä. Tarvitaan kaupunkia - joka omilla eduillaan houkuttelee ihmiset ulos viihtymään.
Ihan tosi upeaa että torilta löytyy nyt tänä kesänä terasseja ja talvisin päästään luistelemaan. Se on hyvä alku.
Tarvitaan vielä kuitenkin paljon avoimia tapahtumia, elävää musiikkia, vilttejä sekä vetonauloja jotta huomataan kuinka kiva tämä kaupunki on. Kaupungin on oltava innoissaan toteuttamassa eri yhteisöjen tapahtumia laidasta laitaan.
Sen jälkeen aletaankin tarvitsemaan jo nostokurkia että saadaan tänne uusia asuntoja - sillä kaupunki houkutteleekin tapahtumilla ja elolla ihmisiä puoleensa.
Ja hupsista - pian meillä onkin uusia asukkaita ja veropotti sen kun kasvaa - millä voidaan rakentaa ja toteuttaa yhä useammalle Hämeenlinnalaiselle entistä parempaa arkea ja elämää.
Voimme taata päiväkodit tulevaisuudessa entistä lähempää ja monipuolisemmin, varmistaa entistä laadukkaampaa opetusta sekä tarjota joukkoliikennettä kaikille sujuvasti. Unohtamatta terveydenhuoltoa.
Minun huomisen Hämeenlinna vaatii kasvukipunsa, jotta se voi tarjota yhteisöllisyyttä ja ystäviä. Kaveruutta ja rakkautta. Niin ja sen Hämptön -kyltin torille!
